MINUN HISTORIANI
Eli miten minusta tuli sellainen kuin olen...
 

Jo lapsena pukeuduin mieluummin
teddyturkkiin kuin turkiksiin.

Voimalaitosasiat kiinnostivat minua jo lapsena.
Veljeni Panun kanssa Isohaaran voimalaitoksella.

Veneilystä tykkäsin kovasti jo lapsena. Keräsin mielelläni kasveja ja luulinkin, että minusta voisi isona tulla vaikka kasvitieteilijä tai arkkitehti.
 

Ympäristöasiat ovat kiinnostaneet  aina ja nuorena keräsin jätepaperia niin paljon, että ansaitsin siten itselleni ensimmäisen rannekelloni.

Pääsin ylioppilaaksi Kemin yhteiskoulusta vuonna 1969 ja halusin opiskelemaan arkkitehdiksi. Pääsin harjoittelemaan professori Aarne Ervin arkkitehtuuritoimistoon Helsingin Kuusisaareen.
Valmistuin ylioppilasmerkonomiksi, koska  ajattelin, että kaupallinen tutkinto on eduksi, teen sitten mitä tahansa aikuisena. Hakeuduin sihteerin tehtäviin ja niin vaan kävi, että tälle alalle jäin. Olen ollut sihteerinä niin yksityisellä sektorilla kuin valtion tietokonekeskuksessakin ja  Oulun yliopiston ATK-keskuksessa ja tietohallinnossa.
Välillä hoidin yli kuusi vuotta Oulun yliopiston tietojenkäsittelyopin kirjastoa ja suoritin niin sanotun siirtymävaiheen kirjastonhoitajan tutkinnon. Lisäksi opiskelin mm. taloustiedettä ja tietojenkäsittelyoppia.
Jostakin ihmeellisestä syystä useimmat työpaikkani ovat liittyneet  tietojenkäsittelyyn. Olen viihtynyt atk-ihmisten parissa. He ovat niin johdonmukaisia ja heillä on hyvä huumori. Kannan vaan kovasti huolta koko ammattikunnan  jaksamisesta, koska työ on aivan jatkuvaa uuden opettelua. Pelivälineet muuttuvat koko ajan. Ikinä ei ole niin sanotusti työrauhaa ja tasannevaihetta. Tällaisessa työyhteisössä auttaa jaksamaan hyvä yhteishenki ja huumorintaju.